Huora

Tänään oli taas hyvä päivä. Pitkästä aikaa. Tommi soitti aamulla, kysyi mitä kuuluu, kertoi omia kuulumisia ja puheli kaikkea söpöä. Päivällä näimme pikaisesti ja Tommi lupasi vielä soitella myöhemmin. En odota liikoja, tuskin hän edes soittaa, mutta pitkästä aikaa tuntuu, että odottaminen palkittiin ja kaikki menee edes hetken hyvin.

Näin myös Sallan tänään. Hän oli ystäviensä kanssa kaupassa samaan aikaan kun minä. Tuijotti vain vihaisesti. Tommi sanoikin jo, että Salla puhuu hänelle minusta nimellä "huora" ja haukkuu kaikkea mitä teen. Vaatteitani, käyttäytymistäni enkä saisi kuulemma edes liikkua julkisilla paikoilla. En saisi käydä kaupassa keskustassa, en saisi käydä koulussa, en saisi poistua kotoa ollenkaan. Kaikki tekemäni asiat tekevät minusta huoran.

Viimeviikolla minulla oli punaista kynsilakkaa, joten olen huora. Jos käytän hametta, olen huora. Jos minulla on avonainen paita, olen huora. Jos minulla on korkokengät, olen huora. Jos meikkaan, olen huora. Jos kiharran hiukset, olen huora. Jos hiukseni ovat kiinni, olen huora. Jos minulla on koruja, olen huora.

Ulkonäköön ei saisi panostaa. Pitäisi liikkua jätesäkissä. Minulla ei myöskään saisi olla ystäviä. Kaikki ystävänikin ovat huoria, se on siis ilmeisesti tarttuvaa. Jos saan miespuoliselta ystävältäni kyydin kouluun, kauppaan, mihin vaan, olen varmasti pannut häntäkin, eihän kukaan muuten minua kuskaisi.

Odotan sitä hetkeä, kun minun ja Tommin suhde paljastuu. Kaikki nämä juorut lähtevät liikkeelle. Olen huora, yleinen nainen. Tämä tuntuu erityisen pahalta siksi, että totuus on ihan päinvastainen. Ikinä en ole pyytänyt seksistä maksua, en keneltäkään, enkä aiokkaan pyytää. En myöskään ole mikään jakorasia. En todellakaan.