Sivut

perjantai 30. elokuuta 2013

Annoit mulle onnen, saat takaisin sen, sua tarvitse en

Kirjoitan paljon kirjeitä, niin tietokoneella, kuin käsinkin. En vain ikinä lähetä niitä. Kirjoitan omaksi ilokseni, purkaakseni ajatuksia. Kirjoitan monille ihmisille, mutta pino, jonka päällä lukee "Tommi", taitaa olla se suurin pino. Tässä teille taas joitakin ajatuksiani kirjeen muodossa. Näitä on kyllä luonnoksissa muutama lisääkin, niin Laurille, Sallalle, kuin Tommillekin, mutta kiinnostaako teitä lukea tällaisia? Voin kyllä julkaista ne loputkin jossain vaiheessa, jos haluatte lukea!

"Sä et taaskaan soittanut. 'Viikon sisällä', sä sanot aina. Just, nyt on mennyt jo kaks, eikä susta kuulu. Ja ihan hyvä niin. Ei, mä en ole vihainen. Ei, mä en pyydä sua soittamaan. Itseasiassa mä en edes halua, että sä soitat. Ja kaikista vähiten mä olen pettynyt, en edes jaksa pettyä enää. Tiesin jo valmiiksi, että tässä käy näin. Tiesin, että lupaat turhaan. Ei se mitään, rakas.

Mä tiedän myös sen, että jossain vaiheessa koittaa se päivä, kun sä soitat taas. Mä tiedän sen niin varmasti. Se päivä voi olla huomenna, se voi olla ensi viikolla tai vaikka vuoden päästä, mutta se päivä tulee vielä, tiedän sen. 

Ja vaikka mä miten kieltäisin sua soittamasta, sä teet sen silti. Ja mä en tee mitään estääkseni sen. Mä vastaan sulle aina, mä en estä sun numeroas. Mä olen täysin sun vietävissä. Tai niin sä luulet. Tajuatko sä, rakas, että tää on mun keino kiduttaa sua, ei toisin päin?

Aina kun sä soitat mulle, sä kuulet mun äänen uudelleen, sä muistat kaiken taas. Aina, kun mä puhun sulle, puhun niin seksikkäästi, kun ikinä osaan. Teen kaikista sanomistani jutuista kaksimielisiä, vihjailen ja kiusoittelen. Kun mä näen sut jossain, sä näet koko sen vartalon, mitä sä kuollakses haluat. Riisut mut mielessäs ja muistat kaiken taas. Sun mieleen palaa taas se muisto siitä nautinnosta, minkä mä pystyin sulle luomaan. Sä nautit mun kanssa enemmän, kun Sallan kanssa ikinä, eikö? Mun kanssa kaikki oli vapautuneempaa ja mä olin se kielletty hedelmä. 

Mä teen sut hulluksi, eikö niin, rakas? Muistelehan mua. Mulla on punainen mekko, mun vaaleat hiukset laskeutuu kauniisti mun rinnoille. Kevyt meikki korostaa kauniisti mun silmiä ja huulissa on punaista huulipunaa, just sitä oikeaa sävyä, mistä sä pidät. Puren kevyesti mun alahuulta ja hymyilen samalla hieman. Kiusoittelen katseellani ja sä rakastat sitä. Mun kädet liikuu sun vartalolla ja sä tunnet mun hengityksen sun kaulalla ja BÄNG, palaat todellisuuteen ja muistat taas, että sä et tule ikinä saamaan mua. 

Mä olen kaikki, mitä sä ikinä halusit, mutta mä en halua sua. Mä haluan jonkun muun ja se joku on Lauri. Nauti Sallasta, rakas. Nauti täysin siemauksin."

4 kommenttia:

  1. Joo kirjoita ihmeessä kirjeitä, ne kertoo sun ajatuksista paljon enemmän kuin viikon kuulumiset. Tietysti niitäkin on mukava lukea, mutta kirjeet kertoo kaiken sen suoraan, mitä sä aattelet ja miten sul menee. En toivottavasti oo ainoo joka niitä tykkää lukea. Musta on ihana huomata että sä oot muuttunut vahvemmaks ja kasvanut. Sen voi aistia että sulla menee paremmin, ainakin tekstin perusteella. Mutta muistetaan kuitenkin että vahvakin hajoaa välillä. Toivon tosiaan sulle kaikkee hyvää! Beea

    VastaaPoista
  2. Okei, kiva kuulla, että tykkäät :)

    Julkaisen näitä siis lisää tässä lähipäivinä, seuraavaksi luultavasti Laurille kirjoitettu teksti tulossa!

    VastaaPoista
  3. Joo, mä tykkään kans tosi paljon näistä teksteistä kirjeiden muodossa, jotenki mahtavaa luettavaa:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon! :)

    Julkaisen tänään taas yhden kirjoittamani kirjeen, niitä on tulossa useampikin tässä lähipäivinä, kun kerran pidätte niistä. :)

    VastaaPoista