Tykkään susta niin että halkeen

Laurin ja minun tapaamisesta on ollut melko vähän puhetta täällä blogin puolella ja Beean pyynnöstä kerron siitä nyt hieman enemmän.

Nyt jälkikäteen kun ajattelen ensitapaamistamme, kaikki tapahtui ihan kuin elokuvissa. En silloin sitä ymmärtänyt, mutta se oli oikeasti melko romanttista, vaikka itse sanonkin. En voisi toivoa mitään enempää.

Kesäloma oli juuri alkanut, puisto oli täynnä ihmisiä ja minä istuin yksin kotona. Minun oli tarkoitus tavata Tommi, mutta Salla olikin heillä. Jossain vaiheessa iltaa kyllästyin tuijottamaan seinää, joten lähdin ulos. Kävelin keskustaan ja menin kauppaan ostaakseni pullon limsaa. Kaupassa vastaan tuli sen hetkinen paras ystäväni, joka oli matkalla puistoon. Hän tottakai pyysi minua mukaansa, epäröin, mutta lähdin kuitenkin. Olin edelleen allapäin Tommin peruttua tapaamisemme, enkä ollut kovinkaan innoissani saatuani seuraa.

Puistossa istuimme suuren ihmisröykkiön keskelle, en tuntenut sieltä oikeastaan ketään. Muutama puolituttu istui toisella puolella rinkiä, mutta muita en tuntenut. Kaikki muut tunsivat toisensa ja tulivat hyvin juttuun, minua lähinnä ärsytti olla siellä. Olin jo monesti lähdössä kotiin, mutta jostain syystä jäin silti.

Toisella puolella vieressäni istui siis ystäväni ja toisella puolella kukas muukaan kuin Lauri. Ystäväni lähti moikkaamaan muita kavereitaan toiselle puolelle puistoa ja silloin Lauri näki hetkensä tulleen. Hän kysyi nimeäni, jutteli niitä näitä ja lähdimme kävelemään ympäri puistoa. Valtava ihmismäärä lähinnä ahdisti minua ja hän huomasi sen. Kävelimme läheiseen rantaan ja Lauri kysyi lupaa pussata. Lämmin kesäilta, kuu ja ranta. Kyllä, täydellistä.

Illan edetessä istuimme vielä hetken Laurin kavereiden kanssa puistossa ja siitä lähdimme meille yöksi. Epäröin kyllä vielä siinäkin vaiheessa, mutta ajattelin antaa vain mennä, elää hetkessä ja toin Laurin meille. Olimme tunteneet vain muutaman tunnin, kun toin jo Laurin kotiini. Minulla ei tosiaan ole tapana tehdä sellaista, en yleensä tuo tänne ketään, ketä en tunne hyvin. Koti on minulle jotenkin sellainen paikka, etten tykkää tuoda tänne ketään. Lauri oli kuitenkin tervetullut ja sitä en ole katunut hetkeäkään.

Sen päivän jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, olen epäröinyt ja epäröinyt, mutta olen erittäin tyytyväinen, että päätin luottaa Lauriin. Ja hän on ollut ihan täysin sen luottamuksen arvoinen. Siinä siis meidän tarinamme, jonka tulen muistamaan ikuisesti ♥