Minä olin niin pieni ja viaton, tietämätön kaikesta maailman pahuudesta. Näin värit niin kirkkaina, että miltei sokaistuin. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä harmaammaksi värit muuttuivat. Sinä tiesit, että värit ovat katoamassa ja veit viimeisetkin värini mukanasi. Näin ympärilläni vain mustaa. Ihmisissä näin pelkää pahuutta, näin vain negatiiviset asiat ympärilläni. Olin katkera. Sinulla oli minun onnen lasini, olit riistänyt onnen minulta.
Sitten tapasin hänet. Hän antoi osan omista väreistään minulle. Kykenin taas näkemään. Ja totuus löi vasten kasvojasi. Et sinä näe minun laseillani mitään. Ne ovat vääränlaiset sinulle. Ne vääristävät koko sen kuvan. Käsität onnen väärin. Käsität kaiken väärin. Et osaa toimia oikein, teet kaiken väärin. Olet kieroutunut ja paha. Olet paha jopa itsellesi. Minun onneni syö sinua hitaasti sisältä päin. Se syö sinua pala palalta pois. Kaikki ympärilläsi kykenevät näkemään sen ja he kertovat sen sinulle, muttet usko. Vajoat syvemmälle ja syvemmälle ahdinkoon. Kadotat viimeisetkin rippeet itsestäsi.
Katson sinun syöpyvän pois, hitaasti. Se sattuu, mutta tiedän, etten voi auttaa. Tein kaikkeni, mutten pystynyt pelastamaan sinua. Sinä itse olet ainut, joka sinut voi pelastaa. Ja et halua sitä, et ymmärrä. Sinä katoat. Menetät otteen. Hävität todellisuuden. Eksyt ikuiseen pimeyteen, annat sen kaiken kadota. Kaiken, minkä eteen olet tehnyt töitä niin kauan. Annat sen kaiken mennä vain yhden ihmisen takia. Yhden ihmisen, joka ei ole sinulle. Se ihminen tuhoaa sinut. Ja sinä sallit sen.
Ja minä en voi tehdä mitään muuta, kuin seurata sivusta. Seuraan sivusta, kuinka häviät taistelusi pahaa vastaan. Kuolet pois. Ei sinua ole enää. Ei ole. Ikinä. Ei vaikka tekisin mitä.
Mutten voi murehtia sinusta enää. Minun on pakko kääntää katseeni pois. Laskea irti köysistä, antaa sinun mennä. Elämä on tässä, elämä on nyt ja elämä on ihana. Minun täytyy elää se heti, eikä huomenna. Koska kukaan ei voi luvata minulle huomisen tulevan.
Uskomatonta tekstiä. Sinä kirjoitat, en tiedä mitä päässäsi liikkuu, me näemme sen kuvaruudulta, mutta se todella osuu ja uppoaa. Se tuntuu iholla, se tuntuu sydämessä. Se jättää jäljen ja pakottaa tänne jokaisena päivänä uteliaana katsomaan löytyykö jotain uutta. Jotain joka koskettaisi samalla tavalla. Kai minä vain olen kauhean utelias. Mutta ei voi mitään.
VastaaPoistaYleensä minä ole se joka kirjoittaa, nyt olenkin se joka lukee. Se tuntuu hyvältä. Sun kirjoittamislahjoja ei edes kadehdi, ne vaan on niin loistavia, että ihailee niitä ihan vilpittömästi. Tiivistettynä tältä minusta tuntuu.
Ja pakko muuten kertoa, että tää ehkä tulee vähän yllättäen, mutta Beea ja Bea on aivan sama henkilö. Yhdessä vaiheessa kommentoin tosiaan ihan omalla nimellä, mutta jälkeenpäin huomasin että suurin osa kommentoi nimimerkillä, joten minäkin loin Beean. Mutta eihän sillä oikeastaan ole väliä, piti tulla vain tunnustamaan:D mutta toivon että tää ei muuta mitään. Tykkään sun tekstistä se on vain aivan mahtavaa. :)
Ihana kommentti, kiitos Bea ♥
VastaaPoistaJa tuohon paljastukseesi liittyen, minä jotenkin pienesti ehkä aavistin tämän. Tai siis olen pohtinut tätä joskus ohimennen, että saatatkohan olla yksi ja sama henkilö, mutta se ajatus ei sitten saanut sen enempää ilmaa siipiensä alle ja unohdin sen kokonaan. Ja ei se tietenkään muuta mitään, kiva vaan kun kerroit :)
Kiitos vielä kerran, Bea :)