Sivut

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mä en oo mä

Lipsuu, lipsuu. Reunalla ollaan oltu jo pidemmän aikaa, mutta nyt ollaan enemmän reunalla kuin ikinä. Alan päästä mukaan porukkaan. Minä tiedän, ettei pitäisi mennä, mutta "rakkaat" ympärilläni pakottavat minut siihen. Kaikki sortuu ympäriltäni, minulla on enää vain Lauri ja hänen kaveripiirinsä tukena. He ovat minulle tärkeitä. Ja isä. Isä on kaikki. Isän takia olen tässä, isän takia jarruttelen, enkä sorru.

Olis niin helppoa päästää irti, lähteä Laurin ja sen kavereiden mukaan niiden juttuihin, unohtaa kaikki. Nollata koko elämä ja aloittaa alusta. Olla osa sitä porukkaa, olla tärkeä. Mä olen jo siellä, mutta mä katson vain sivusta. 'En mä, kiitti'. Mä sinnittelen, mutten pysty siihen kauaa. Omat ystävät työntää mua pois, ne ei ole enää sellaisia, kuin ne oli ennen. Tai ehkä mä en vaan ole sellainen, kuin mä olin. Mä kaipaan läheisyyttä. Mä kaipaan hyväksyntää ja ihmisiä mun ympärille. Mä haluan tietää, että mulla on joku, kenelle voin soittaa ihan milloin vaan ja se tulee. Vaikka keskellä yötä se tulee, jos mä oikeesti tarvitsen. Mut nyt mulla ei oo ketään. Asiat kaatuu niskaan ja mun täytyy valita. Ota tai jätä.



10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kurjalta... Onneks sulla on kuitenkin tää blogi, jonne voit kertoo kaiken meille mikä sun mieltä painaa. Mutta tottakai sinä tarvit muitakin ihmisiä ympärillesi. Jatka sinnittelyä ja tee vain se mikä susta tuntuu oikeelta. Jos sua ahdistaa sano se ääneen. Valinnat on sun ja se on vain sun oma mielipide mikä painaa. Älä anna kenenkään ohjailla elämääsi. Toivottavati joku ihminen tulee vetämään sut taas kuilun luota pois, sillä sä oot sen ansainnut. Kyllä sä pärjäät Ada! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa tämä onkin, kurjaa koko elämä. Välillä menee hyvin ja olen onnellinen, mutta se on vain väliaikaista. Perus tilanne on se, että joku asia on aina pielessä ja tekee minut onnettomaksi. Se ei ole oikein.

      Onneksi minulla on nyt edes Lauri, olen kiitollinen siitä. Kyllä minä pärjään, kiitos Bea <3

      Poista
  2. voih :c me lukijat hyväksytää sut sellaisena kuin oot nyt ja aina ja miten ihmiset työntää sut pois ? koita sinnitellä ja sulle on pienessä ajassa tapahtunut tosi monta erillaista muutosta niin tuon ymmärtää kyllä,paljon paljon voimia siulle ada <3 :( (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kiitollinen siitä, että minulla on edes teidät. Olette kultaakin kalliimpia <3

      Aina kun saan lähelleni jonkun ihmisen ja kaikki menee hyvin, niin ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu. Yhteydenpito jää, ei puhuta enää, unohdetaan. Valehdellaan, riidellään tai jotain muuta. Aina minulle käy niin, ihan joka kerta.

      Kaikki muutokset tosiaan ovat tulleet lyhyessä ajassa ja tiedän itsekin, että etenkin Tommin takia (tai ansiosta, miten sen nyt ottaa...) olen muuttunut tosi paljon. Minusta vain tuntuu, että tahtoisin olla joku muu hetken aikaa ja tahtoisin, että joku järjestää elämäni kuntoon, jotta voin jatkaa sitä taas. Haluan onnen takaisin.

      Kiitos <3

      Poista
    2. Vain sinä itse voit korjata asiat, mutta siinä täytyy olla juuri tuota tahtoa,tahdot olla onnellinen ja jos niin todella haluat niin sun täytyy yrittää pysyä pystyssä,tietenkin esim.joku ammattilainen voisi auttaa,muttet vissiin halua sellaista apua?`ja mitä tulee tuohon kun luin alemman komman niin ada huumeet ei oo koskaan oikee vaihtoehto,ne pahentaa tosi paljon tilanteita entisestään ja saat siitä vaan hyvän olon hetkeksi,ei kannata oikeesti.

      Poista
    3. Tiedän, tiedän. Ne ovat vain helppo keino onneen, hetkelliseen sellaiseen, mutta olen tarpeeksi vahva pysymään erossa niistä.

      Poista
  3. Käyttääkö Lauri huumeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppo kysymys, vaikea vastaus. Kyllä ja ei, ei ja kyllä. Tavallisen kansalaisen silmissä kyllä, narkkarin silmissä ei. En tiedä mitä voin sanoa ja mitä en. Vaikeita juttuja. Vaikeaa puhua, koska pelkään sanovani liikaa. Jos sanon kyllä, saan suoraan sanottuna pelkkää paskaa niskaani ja jos sanon ei, totuus jää kertomatta. Yritinkin tekstissä vähän vihjailla kaikenlaista ja odotin, että ymmärtääkö joku. Sinä ymmärsit.

      Mietin asioita yön yli ja pohdin miten voisin selittää kaiken teille. Olen jättänyt jotain olennaisia yksityiskohtia asioista kertomatta, koska pelkään ja nyt yritän kehitellä tavan kertoa ne vaarantamatta itseäni.

      Lupaan palata aiheeseen huomenna, nyt minun täytyy vain pohtia miten kertoisin kaiken teille.

      Poista
  4. tarkoitatko pilven polttoa sillon tällöin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä lähinnä... Ei se nyt niin suuri paha ole, mutta alkaa tosiaan vaikuttaa siltä, ettei se välttämättä jää vain siihen.

      Poista