Tähänkään päivään ei kuulu mitään erikoista, olen vain istunut yksin kotona ja mietiskellyt. Ketään tuskin kiinnostaa lukea syvällisiä pohdintojani turhista aiheista, joten ajattelin kirjoittaa lisää itsestäni. En sitten tiedä onko se sen mielenkiintoisempi aihe, mutta siitä ainakin riittää juttua. Nyt vuorossa olisi jonkinlainen teksti liittyen arvoihini ja periaatteisiini.
Uskon, että suurin syy siihen, miksi minun on ollut niin hirmu vaikeaa unohtaa Tommi ja etenkin antaa kaikki tapahtunut itselleni anteeksi, on se, että koko tammi-kesäkuun tapahtumat ovat sotineet niin rajusti arvojani vastaan.
Kun ihmiseltä kysytään hänen arvoistaan, usein ensimmäisenä luetellaan esimerkiksi koti, perhe, ystävät, työ ja terveys. Ne ovat myös minun arvojeni kärkikastissa, mutten osaa luokitella niitä mihinkään varsinaiseen järjestykseen. Näiden lisäksi kärjessä on kuitenkin myös muita arvoja, jotka ovat täysin viime aikaisen toimintani vastaisia. Esimerkiksi rehellisyys ja luottamus ovat minulle todella tärkeitä ja niitä arvostan myös muissa ihmisissä. No, en ole ollut itse rehellinen, enkä myöskään järjin luotettava. Eikä kyllä ole olleet ihmiset ympärillänikään.
Tuohon perheeseen ja ystäviin on aina liittynyt se, että omien puolta pidetään viimeiseen asti, eikä käännetä selkää. Sekään asia ei ole aina pitänyt paikkaansa viime aikoina. Ja entäpä sitten ystävällisyys ja reiluus? En ole mielestäni ollut myöskään kovin reilu ihmisiä kohtaan, enkä sanoisi olleeni erityisen ystävällinenkään. Myös vahva luonne ja positiivisuus ovat asioita, joita ihailen muissa ihmisissä ja joihin pyrin itse. Olen kuitenkin tänä vuonna itkenyt enemmän kuin ikinä aiemmin. Olen romahtanut monta kertaa ja olen jopa oppinut kertomaan tunteistani.
Vasta nyt ymmärrän, että olen miltei koko vuoden ollut joku ihan muu ihminen, kuin olin ennen. Olen toiminut arvojeni vastaisesti ja olen muuttunut ihmisenä todella paljon. En tosin haluaisi olla se ihminen enää, joka olin ennen, mutta arvoni haluan takaisin. Olenkin viime kuukausien aikana yrittänyt parhaani mukaan toimia niiden mukaisesti. Haluan olla arvomaailmaltani se sama Ada, vaikken olisikaan muuten se sama Ada enää.
Mitä arvoja teillä on ja kuinka ne ovat muuttuneet ajan kuluessa?
olin ennen se kiltti ja aina se tallottu ihminen,joka istui oppitunneilla ei koskaan lintsaillut eikä todellakaan ollut myöhässä,ei sanonut vastaan vaan alistui,sit yhtee päivää aloin vaan lintsailemaan ja myöhästelemään,koska en enää jaksanut välittää olinko tunnilla vai en,mulle sanottii kaikkenlaisia ilkeyksiä ja kerrankin sanoin ilkeästi takaisin,oikeastaan vittuilin heille takaisin,ehkä se johtu siitä että olin aika surullinen tai siitä että mua ahdisti olla luokassa,ei mennyt kauaakaan kun mun sanottiin olevan kusipää.. ja ada tuska muuttaa ihmistä halusit sitä tai ei,mut sun täytyy löytää se polku takaisin niihin arvoihin mitä kunnioitat
VastaaPoistaJollainlailla tunnistan itsenikin tuosta tekstistäsi. En ole yhtä kiltti ja vastuuntuntoinen enää, maailma on syönyt sitä puolta pois minusta. Olet oikeassa, tuska muuttaa ihmistä. Niin kävi minullekin. Kiitos kommentistasi <3
VastaaPoista