Yöllä suljin puhelimen, laitoin musiikit soimaan ja unohdin ajan kulun. En ilmoittanut kenellekään mitään, annoin vain olla. Kirjoitin vihkoni täyteen sekavia ajatuksia, istuin sängyllä, tuijotin seinää ja keinuin musiikin tahtiin. Kulutin tunteja tuijottamalla itseäni peilistä. Käperryin peittoon ja uppouduin ajatuksiini. Hurjia mietteitä, ihan hurjia. Tekstasin sekoja Tommille, yritin soittaa rakkaalle, mutta hän ei vastannut.
Kului tunti, kului toinen ja ovikello soi.
"Ootsä kunnossa?"
Tommi oli huolestunut jutuistani, luuli kuulemma minun aikoneen satuttaa itseäni.
"Enhän mä niin sanonu."
Hän teki minulle aamupalaa, juttelimme. Paljon.
Lopulta hänen täytyi lähteä töihin, hän soitti kyllä vielä kahdesti ja varmista minun olevan kunnossa. Hän tietää millainen voin olla, kun vaivun omaan maailmaani. Voin tehdä mitä tahansa. Hän on joskus ollut todistamassa sitä mitä tahansa eikä hän halua sen toistuvan uudelleen.
Rakas sen sijaan ei edelleenkään vastaa. Hän on joko vihainen tai humalassa. Epäilen jälkimmäistä, pelkään ensimmäistä.
Elävien kirjoissa täällä kuitenkin ollaan. Nyt ja vielä pitkään, luulisin.
Kyllä pitkään olet elävien kirjoissa! Jätät tollaset typerät kommentit ihan omaan arvoonsa sillä harvoin saa lukea tällaisia blogeja joissa vuodatetaan oikeasti aitoja, puhtaita tunteita eikä postailla mitään helvetin päivän asuja. Se että sinun elämässäsi sattuu ja tapahtuu on nyt vaan olemassa oleva fakta, kaikkien elämässä sattuu ja tapahtuu, toisilla kaikki asiat vaan tulee rytinällä, toisilla taas tasaisesti vuosien varrella. Min kaveri on kadonnut ja löytyi myöhemmin kuolleenna, min kavereista on moni narkkareita, yks min kaveri on kaks kertaa tehnyt tosi pahoja asioita itselleen ja niin edelleen. Ja nyt joku voi yhtä hyvin väittää että nuo edellä mainitut jutut ei ole totta, mutta ne on, ja osa min elämää. Niin nykyistä kuin mennyttä. Joten jos joku idiootti tulee vielä kommentoimaan jotain typeryyksiä niin anna olla, hänellä on itsellään joko tylsä elämä tai sitten hän saa jotain mielihyvää muiden mielen pahoittamisesta.
VastaaPoistaTosi sekava kommentti mutta jatka bloggausta, pysy hengissä ja tule kuntoon! Meitä on monta jotka haluaa olla osana sinun elämää ihan vaan näin bloginkin kautta! :) <3
Voi kiitos Reetta <3
PoistaOlen itsekin miettinyt, että aika monella meistä on elämässä asioita, jotka näin anonyyminä nettiin kirjoitettuna kuulostavat uskomattomilta. Jokainen meistä kokee asioita, jotka eivät vain kuulosta siltä, että niin paljon huonoja asioita voisi tapahtua yhdelle ihmiselle. Minulla kaikki ne asiat tulevat rytinällä, kuten sanoit ja toisilla ne tulee pitkällä aika välillä.
Sekava tämä minunkin kommenttini oli, ei välitetä siitä :D
Kiitos vielä kerran <3