Huomist ei oo luvattu

Blaah, tylsä sunnuntai. Avattu siideri pöydällä ja tupakka huulessa. Taas. En minä juo, en minä polta. Stressiä vain, stressin helpottajia. Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan ja jääkaapissa ei ole ollut mitään varmasti viikkoon. Kohta on pakko hinautua suihkuun, Lauri on tulossa hakemaan minua. Päätä särkee, mutta halusin silti tavata. Olemme menossa kai syömään tai johonkin, en oikeastaan tiedä. Koko puhelu meni jotenkin ohi, en muista mitä hän sanoi. Johonkin hän minua on kuitenkin tulossa hakemaan.

Pitäisi ehkä meikata, ihan vaan hänen ilokseen. Ei kukaan jaksa katsella kalpeaa ja rupsahtanutta naamaa, mustia silmäpusseja ja kuivaa ihoa. Pakko yrittää näyttää ihmiseltä.

Yksi ainoa sana kuvaa tätä mielialaa: välinpitämättömyys.

Huomist ei oo luvattu, sitä mietittävä
Tiedän että sisimmässäs säkin mietit tätä
Muutos lähtee sisimmästä, mut millon joku muuttuu
Mitä vittua? Voisko joku kysyy mitä mulle kuuluu
(Joniveli - Mä yritin)