Sivut

tiistai 11. helmikuuta 2014

It's not always rainbows and butterflies

En koskaan ole kyennyt kenellekään kuvailemaan sitä, mitä tunnen Tommin seurassa. En ole pystynyt selittämään sitä yhtään tarkemmin, kun niin, että hänen kanssaan olen se ihminen, joka en kenenkään muun kanssa ole. Hänen kanssaan olen minä, olen täydellinen.

Edellisestä tekstistäni se rakkaus kuulemma huokuu ja mitäpä sitä kieltämään, on se siellä. Se rakkaus ei poistu koskaan, sitä ei voi unohtaa. Se rakkaus on kuitenkin sellaista, että sille ei ole aikaa ja paikkaa täällä. Se ei sovi tähän palapeliin.

Sen rakkauden paikka ja aika on tuonelassa koivujen alla. Ja niin on juuri hyvä.

Olen saanut melko paljon viestejä siitä, että ei ole oikein Lauria kohtaan ajatella tällaisia asioita toisesta miehestä. Sekin on sellainen asia, mitä en vain saa sanoiksi. En tunne tekeväni mitään väärää, vaikka myönnänkin itselleni rakastavani Tommia. Yritin tänään filosofian tunnilla selittää näitä asioita itselleni ja kirjoitin mietteitäni paperille.

"Se rakkaus, mitä Tommia kohtaan tunnen, on erilaista kuin mikään muu. Se ei kuitenkaan ole pettämistä. Se ei ole epäreilua Lauria kohtaan, eikä se ole keneltäkään pois. En rakasta Lauria yhtään sen vähempää, Tommi ei vie murustakaan tunteistani Lauria kohtaan. 

Rakkaus on vaikeaa. Lauria minä rakastan kumppanina, Lauria kohtaan tunteet ovat seksuaalisia. Lauri on se, ketä himoitsen. Laurin viereen haluan nukahtaa ja siitä haluan herätä. Jos tunnen oloni yksinäiseksi, soitan Laurille. Jos haluan lähteä elokuviin tai syömään, soitan Laurille. Hän on se, kenelle voin soittaa milloin tahansa. Hän on se, kenen kanssa haluan olla ja keneen luotan. Hänen menettämistään pelkään, hän on minulle kaikki. Me olemme me.

Tommin kanssa kaikki on erilaista. Tommi on kanssani unissa. Hän on se, kenelle voin puhua miettimättä hetkeäkään mitä sanon. Voin loukata ja huutaa ja silti tiedän, ettei hän pahastu. Hänen kanssaan mikään ei ole vakavaa, hänen kanssaan minun on helppoa ottaa riskejä. Minun ei tarvitse miettiä miltä hänestä tuntuu, eikä minun tarvitse miettiä puhuuko hän totta vaiko ei. Sillä ei ole mitään merkitystä. Voin olla soittamatta viikkoja, kuukausiakin ja sitten voin vain yhtäkkiä soittaa vain kertoakseni, että sain psykologian kokeesta hyvän numeron. Minulla ei ole mitään velvoitteita, eikä ole hänelläkään. Minä olen minä, hän on hän ja sillä selvä."

Miksi kaikki näyttäytyy päässäni niin selkeästi, mutta tekstinä missään ei ole mitään järkeä?

6 kommenttia:

  1. Et oo tehny mitään väärää vaikka vietätkin aikaa tommin kanssa. Nauti niistä hetkistä ku saat olla täysin oma itsesi ja puhua asioista ihmiselle joka ymmärtää sua paremmin ku muut. Rakasta, sulla on täys oikeus rakastaa tommia. Sinä jos joku ansaitsee sen. Ei ole mitään väärää tehä semmosta mikä tuntuu susta hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Tottakai sää rakastat Tommia ystävänä, enkä ymmärrä miksi vingutaan, että teet väärin Lauria kohtaan? Tommi on sulle ystävä, Lauri enemmän. Tottakai sää saat olla sun ystävies kanssa. Mullaki on parasystävä poika puolinen, ja me molenmat tiietään, että ollaan vaa ystäviä. Ikinä ei olla mittää oltu, eikä tulla olemaan. Hännon kuin oma veli. Poikaystävä sitten asia erikseen. Kyllä mää voin sanoa että rakastan mun parasta ystävää, mutta eri tavalla, kun mun poikaystävää. Siinä on selvä ero. Parastakaveria rakastan niinkuinnhän olisi oma veli, poikaystävää taas kumppanina ja sellaisena, jonka kanssa ihminen voi miettiä perheen perustamista, avioitumista ja sen seellasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset kai näkevät minun tilanteeni erilaisena juurikin sen takia, että toisin kuin sinä, minä en voi sanoa, että "ikinä ei olla mitään oltu, eikä tulla olemaan". Minä ja Tommi olemme olleet 'jotain', mutta tuskin koskaan enää tulemme olemaan. Se on se asia, joka aiheuttaa ihmisissä epäluuloja ja se asia, jota joudun ihmisille vakuuttelemaan.

      Sinä kuvailit tunteita hyvin, samanlaisia ajatuksia minulla on Tommista ja Laurista. Tommi on kuin veli, Lauri on poikaystävä :)

      Poista
  3. Kuulostaa omalla tavallaan niin mun elämältä. Jokainen postaus sykähdyttää ja herättää. Sä neuvot nyt vuorostaan muo, kun en tiedä mitä tehdä. Jokainen postaus herättää tunteita ja saa itkemään. Sä rakastat, sen todellakin huomaa. Niin mäkin. Ihana blogi, ihana kirjoittaja. Älä vaan koskaan lopeta.
    Bea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pystyn teksteilläni auttamaan :)

      Älä koskaan sano ei koskaan ja niin edelleen, mutta ei tässä ainakaan lähiaikoina olla blogimaailmasta katoamassa mihinkään!

      Kiitos Bea <3

      Poista